Olin tuntenut tämän pojan ihan syntymästäni asti, sillä molempien äidit olivat hyviä ystäviä. He saivat myös samoihin aikoihin esikoisensa. Meistä on joitakin kuvia kuvakansioissa, joissa leikimme yhdessä alle yksi-vuotiaina. Ensimmäiset muistikuvat ovat tästä pojasta kyllä vasta eskarissa, kuten pusuhippa, jolloin pussasin tätä poskelle kiipeilytelineessä. Sen jälkeen roikuin pojassa melkein joka ikinen ulkoiluaika. Sen enempää en oikein muista tästä pojasta eskariaikoina, ykkösluokalta muistan vähän enemmän. Menimme samalle luokalle ykkösellä, mutta jo ykkösluokan loppupuolella tämä poika oli minulle enää kaveri. Istuimme ykkösluokalla jonkin verran vierekkäin tunneilla.
Olemme yhä kavereita, muttemme liiku samoissa porukoissa ja silleen. Aina jos jostain syystä olemme samassa paikassa, juttelemme silloin aika paljon. Meidän kohdalla kaveruus on säilynyt, vaikkemme liiku toistemme seurassa.
Ensirakkautta on vaikea mielestäni selittää, sillä sehän voi olla ihmiseen, lemmikkiin tai johonkin muuhun asiaan. Esimerkiksi itse rakastuin hevosiin välittömästi, kun niiden kanssa aloin touhuilla. Samoin kissoihin rakastuin lemmikkieläimenä ensimmäisenä. Yhtä hyvin oisin voinut rakastua samantien koiriin, jos ensimmäinen lemmikkini olisi ollut koira.
Kerron kuitenkin, miten ensirakkaus syntyi eläimiin.
Olin n. 4-vuotias, kun isi otti meidät lapset mukaan ja lähdimme käymään jossain isin työkaverilla. Jäimme autoon odottamaan, kun isi sanoi, ettei mene kauaa. Kun hän tuli, hänellä oli mukanaan oranssi postin muovilaatikko, jossa oli viltti päällä. Meitä käskettiin olemaan koskematta laatikkoon koko automatkaan. Yhdessä vaiheessa kuitenkin viltin reuna alkoi nousta ja sieltä tuli esiin vuoden ikäinen kissa. Riemusta kiljuen huusin isille kuinka ihana se on ja onko se oikeasti meidän kissa. Tämä kissa, Mikko nimeltään, tuli heti kyhnäämään minun syliini, enkä voinut olla erossa siitä.
Kotiin päästyämme isi kuitenkin laittoi kissan takaisin laatikkoon ja vei sisälle. Mikko kuitenkin karkasi heti laatikosta ja oli kaksi päivää piilossa, kunnes se tuli yhden hyllyn takaa esille. Mikko-kissasta tuli heti minun lellimä. Se notui leluja, kun sille heitti niitä ja rakasti olla sylissäni.
Mikko jäi kuitenkin vuoden päästä tulostaan auton alle ja kuoli. Sen jälkeen kesti joku vuosi, kunnes rakas kissani, Numminen, saapui taloon.
Tämä kuva on Tet-jaksoltani, jossa olen paikan hurjan vahtikoiran Sergein kanssa. Ps. Tsekatkaa panta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti