perjantai 28. lokakuuta 2011

Hyvyydel ei saavuta kunniaa


Mikä postaustauko taas! Ei yhtään hyvä... Pitäis varmaankin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa laiskottelu kokonaan.
Syyslomankin aikana olen vain imuroinut alakerran talostamme ja pyyhkinyt pölyt. Siinä on saavutukseni tältä syyslomalta. Toisaalta, miksi syyslomalla pitäisi mitään raatamista tehdä? Kerrankin saa vain nauttia ja olla kotona.
Okei, olenhan minä ollut viime lauantaina suskulla yötä, maanantaista keskiviikkoon pikkuserkullani yötä ja eilisen päivän melkein kokonaan äitini ja pikkuveikkani kanssa liikkellä. Ja sitä pirun mopoakin olen saanut työnnellä torstaina, kun se jätti tielle.. Ainoa lohtu siinä on, että jouduin työntämään _vain_ 3,5 km enkä sentäs kuutta kilometriä.

Kai mussa on liikaa tunnetta,
Nykymaas sitä ei juurikaan tunneta,
Eikä tunteita punnita,
Ja hyvyydel ei saavuta kunniaa.
Sun pitää repii kaikki mitä saat mitä vaan,
Ja kaikki otetaan mitä jaat, mitä jaat.
Ja mitä jää käteen, sen hölmöstä ilmeestä naamassa näkee.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Oisin luullu, että elämä opetti ja ei kielsi...


Oooh, oon niin rakastunut tähän biisiin! Kuuntelen tätä nykyään joka päivä vähintään kaksi kertaa. Oon nykyään alkanut kuunnella myös muita Jujun biisejä. Poiminkin Jujun Elämä opetti -kappaleesta loistavat sanat:

Mä en jaksa sitä enää,
ja mikä parasta mun ei tarvii sitä enää.
Ja miks mun tarviis, mä voin valita toisin
en jaksa enää valittaa, vaikka valittaa voisin.
En aio enää alittaa rimaa, vaik alittaa voisin.
Elämä opetti en tekis mitään nyt toisin.


Mä teen kaiken nyt uusiks,
mut en samal taval ku ennen
turhat asiat jäi ja meni mennen.
Oon paljon vahvempi,
tunnen ja tiedän sen sisäl.
Mikään ei mua hallitse kunnes mä kiellän sen itse



Älä tarjoo mulle mitää, mä en sitä halua,
tajuut ku annat elämäs sormien välist valua.
Haluun elää, en muuta pyydä enää,
kun sä löydät syyn elää, ni sit on syytä elää.



Nämä sanat nimittäin kertovat niin hyvin nykyisestä elämäntilanteestani. Vihdoinki olen päässyt ärsyyntymiseni äärirajalle ja päätin, etteivät minua enään ketkään toiset osapuolet häiritse. Olen kestänyt yli vuoden erästä ihmistä, jota en vain voi sietää silmissäni ihmisenä (hänen tekoihinsa johtuen). Hän ei ole jättänyt minua rauhaan kuukaudeksikaan vaan on aina keksinyt jotain ärsyttävää pääni menoksi. Päätin, että nyt on senkin paskan aika loppua.


Mutta kovin ehkä vähän mukavempiin aiheisiin. Tänään oli englannin uusintakoe, sillä en päässyt läpi ensimmäistä koetta :') Onneksi nämä uusintakokeet on keksitty.


En ole pitkään aikaan päivitellytkään ratsastuksestani, joten kerron tähän lyhyen yhteenvedon. Olen ratsasatanut jokaisella koulutunnilla Ponilla (paras!) ja hypännyt olen kerran Wallulla ja kerran Microlla. Koulutunnit ovat menneet loistavasti mielestäni, sillä olen laittanut itselleni pieniä tavoitteita, joita olen joka tunnilla saavuttanut kovalla työllä. 
Estepuolella taas hyppäsin Wallulla diagonaalille asetettuja kolmea estettä iha hyvin, ja viimeisen kierroksen aikana hyppäsimme tuon kolmen esteen sarjan viimeisen osan 80cm:nä.
  Microlla hypätessäni meillä oli seitsemän esteen rata, joka pilkottiin ensin hypättäviin osiin ja lopuksi hyppäsimme koko radan 30-40cm:nä, 50-60cm ja minä sain hypätä vielä 70-80cm:nä. Luoja, kuinka lentelin taivaissa radan jälkeen, vaikka yhdelle samalle esteelle tuli kaksi kieltoa (ensin jalustimen lähdettyä, kun käänsin hevosen pois ja toisen kerran, kun en ohjannut Microa tarpeeksi hyvin sille esteelle). Rataa oli ihana hypätä kerrankin hyvällä hevosella, joka oikeasti hyppää ja menee radan estehevosena eikä vain vähän vaivaudu nostamaan jalkaa ja vähän vaivaudu löntystelemään laukkaa. Jäi kyllä hyvät fiilikset tunnin jälkeen :)



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Voitko kävellä vähän sivummalla, ettei tarvis kävellä sun askelia uudestaan?

Öisen taivaan alla,
jonne sytytettiin tähdet rakkaudella valtavalla.
Kynttilät liekillään leikkivät,
niin kuin sydän tunteillaan..
Väsyneenä kerta toisensa jälkeen,
menee hän palasiaan poimimaan...

Kai se ois pakko unohtaa menneet ja jatkaa eteenpäin, mutta se on niin kamalan vaikeeta.. Niin monet paikat, joissa on oltu aiemmin, tuo vanhat muistot mieleen, ja niitä paikkoja on kauheen vaikee välttää nykyään. Ei se ole näköjään kovin helppoa unohtaa jotakin sellaista, joka sai sydämestä oman paikan.