Pala palaselta alkaa muakin helpottaa...

Nyt voin ihan rehellisesti kertoa, että intoni postailuun katosi kuin tuhka tuuleen, elämäntilanteeni takia. Vaarini nimittäin nukkui levollisesti pois pari viikkoa sitten. En viitsi sen tarkemmin alkaa siitä selostamaan, kun ei siitä tule muuta kuin itkua ja hammasten kiristystä. Koulussa kävin kyllä, mutta siihen se into menikin, nimittäin kouluuun jaksoin mennä ja tulla pois. Oikeastaan mitään muuta en jaksanut tehdäkkään. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, että jaksaa opiskeluunkin panostaa, kun on koeviikkokin edessä.

Koulussa olen viihtynyt hyvin kahden hyvän ystäväni ansoista. Nauranut olen vatsalihakset kipeinä, ilmeillyt naamani kieroksi kuin korkkiruuvin ja antanut kauniin runollisen puoleni villiintyä, tai no, siitä kauniista en mitään puhuisi, runoudesta ennemmin. Hyppytunneilla olemme usein menneet katselemaan kauppohin kaikkia niitä joulutuotteita, mitä niihin on ilmestynyt, sekä olleet hieman lapsia, ja kierrelleet leluosastoja niin Anttilassa kuin Prismassa :')

On varmaan kaupan tädeillä ollut hauskaa, kun olemme huudelleet kaupassa toisillemme hyllyjen välistä; "HEEI APINAAT, TÄÄ TEIÄN ON PAKKO NÄHÄ" -tyylillä. Olemme me päässeet myös jonkun venäläisen videoonkin, kun hän kuvasi lapsiaan suomalaisessa lelukaupassa ja siinä samalla meitäkin. Ei toki hävetä, kun leikimme  juuri lasten erilaisilla soittimilla... Kyllä, olemme lukiossa, mutta meitä vähän lapsettaa....

Shoppaillutkin olen, mutta en muista enää hirveämmin mikä on uutta ja mikä vanhaa, kun niitäkin vaatteita ja koruja on tullut käytettyä jo aika paljon. Tässä kuitenkin eilisen ostokset, sekä nuo korvikset, jotka ostin viime lauantaina kauppakeskus Karisman hm:stä.

Jos tämä nyt riittäisi tältä erää, niin voisin tehdä tällä viikolla vielä toisenkin postauksen, jotta aihetta riittäisi.
Näkemisiin!