lauantai 10. syyskuuta 2011

Ne saa mut pysyy pystys....

Herätys, kouluun, takaisin mummille, ruuanteko, läksyt, nukkumaan. Tälläistä on nyt ollut tämän kuukauden ,vähän reilu, ajan. Perjantaisin tulen takaisin kotiin noin viiden aikoihin, jonka jälkeen en paljoakaan jaksa mitään tehdä. Istun kotona koneella tarkistamassa sähköpostit, wilman plus kaikki muut tärkeät nettisivut. Ja siinä se ilta meneekin.Viikkoisin elän iPhonen netillä, jolloin viitsin käydä vain fb:ssä, kun se tuppaa olemaan niin kamalan hidas.
Viikonloppuisin vahdin pikkuveljeäni, tapaan kavereita, siivoan, käyn  ratsastamassa, pakkaan tavarat seuraavaa viikkoa varten ja istun koneella sen minkä ehdin. Mutta silti viihdyn lukiossa erittäin hyvin, kiitos ihanien kavereiden!
Nämä viikot ovat menneet ihan älyttömän nopeasti, ja kohta on jo koeviikko. Seitsemän tunnin päivät eivät olekaan kauhean kuolemaa. Keskiviikkoisin kahdeksan tunnin päivä, meinaa koetella jo vähän hermojakin. Ja sen kyllä huomaa olemuksesta tunneilla. Tälläkin viikolla keskiviikkona nauroin kuviksen tunnilla ihan koko ajan ja ilman mitään hauskaa syytä. Katsoimme kaverini kanssa toisiamme ja purskahdimme nauruun. Oli siinä naurussa pidättelemistä, kun kuviksenopettaja tuli neuvomaan kädestä pitäen kahden pakopisteen käyttöä. Luoja, että oli vaikea pidätellä naurua. Seuraavalla tunnilla meinasikin sitten jo nukahtaa istualleen penkille. Ja seuraava tunti olikin taas ihan liikaa ylipirteyttä.

Olen niiin tykästynyt noihin Starbucksin kylmäkahveihin! Ne ovat aivan liian hyviä!

Mutta nyt en jaksa keskittyä sen enempää kouluun, vaan ajattelin omistaa tämän viikonlopun blogitekstin luomiseen. Jospa vaikka kertoisin kaikesta muusta kuin koulusta siis :)

Ratsastustunneilla olen nyt elokuusta lähtien ratsastanut pelkällä Ponilla, mikä onkin ollut taivaallista! Joka tunti opin jotain uutta, joka tunti saan Ponskan menemään edes vähän paremmin kuin edellisellä kerralla ja joka askellajia olen saanut hiottua itseni kannalta paremmaksi kuin ennen. Odotan sunnuntaisin jo heti tunnin jälkeen seuraavaa sunnuntaita, kun ratsastustunneilta jää niin hyvä fiilis. Kerrankin tuntee onnistuvan ja kehittyvän, onhan tässä jo työtä ehditty tehdä sen seitsemän vuotta.
Harmittaa vain, kun kukaan ei pääse kuvaamaan melkeinpä koskaan ratsastustuntejani, sillä olisi kiva saada tutkailla omaa kehitystä kuvien kautta. Tässä nyt pari kuvaa Ponista, ei kovin laadukkaita, kun iPhonella räpsittyjä.



Huomasin, että kesäkuviakin on päässyt koneelle asti kännykästäni, joten laitanpa niitäkin nyt tänne (ja edelleen laatu on iPhonen...)

Mä niin pidän tästä kuvasta, kun se on vielä meiän pihalla otettu alkukesästä!
 Padasjoelta
 Ohikulkumatkan lehmiä :D
Kiipeiltiin Suskun kanssa kalliokivelle, kiven alla oleva kallio jatkuu melkein saman verran kuin tuo kivi on korkea =)
Pamskupallero


Hihi, on tuol Kouvolas sinänsä ihan jees asuu, kun on saanut uusía kavereita ja pääsee harrastamaan erilaisia liikuntamuotoja. Olen käynyt uimassa kerran viikossa ja myöhemmin aloitan ihan uuden harrastuksen, jota olen pienestä asti halunnut harrastaa, mutta siitä sitten myöhemmin, kunhan ensimmäiset harjoitukset ovat olleet.
Olen myös käynyt ottamassa napakorun muutama viikko sitten. Sen ottaminen ei sattunut, mutta vähän aikaa sitten yläpallon repiminen kudosnesteen alta reiästä vähän kirpaisi. Koru on nyt hyvää vauhtia parantumassa eikä se kauhean kipeä ole.
Parin viikon päästä olisi Kouvolassa Muodin yö, johon olisi kaverin kanssa tarkoitus mennä ja sen jälkeen niille yöksi katsomaan leffoja ja pelaamaan Simssiä =D Tässä nyt ainakin suurin osa asioita, joita halusin jakaa, joten jos ensiviikonloppuna tekisin jonkun kivemman postauksen, siihen asti, Adios!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti