Vaikka olen ollut jokaikisen viikonlopun, edes jommankumman päivän toukokuussa töissä, olen lentänyt paikasta toiseen hirveällä tohinalla. Koulu oli onneksi älyttömän rentoa toukokuun. Laskeskelin, että koulussa istuttujen tuntien määrä yksi viikko oli kuuden tunnin paikkeilla. Koeviikkokin oli yllättävän kevyt, vaikka ajattelin sen olevan tuskaa historian ja uskonnon tolkuttoman paksujen kirjojen takia. Onneksi kakkosvuosi on istuttu
Muutama kuva toukokuun loppupuolelta, ettei ihan kuvattomaksi jää tämä postaus :)
Ensimmäiset päättärit täysi-ikäisenä oli kyllä aivan mielettömät! Lauantai alkoi valmistautumisella tuttuni lakkiaisiin. Äiti oli reilu ja antoi minun ajaa edestakas ja kilometrejäkin kertyi päälle 200. Kotiin pääsin viiden maissa ja vaihdoin lennossa vain laukun ja matka jatkui.
Suunnitelmat kusi huolella, sillä juna-asemalla odottaessani junaa huomasin lompakkoni jäänen kotiin. En päässytkään lähtemään Kouvolaan kavereiden kanssa. Päättäriviikonloppuna on älyttömän vaikeaa löytää kuskia rahattomana. Istuskelin sitten puistossa ison lauman kanssa, kunnes poliisi kävi toteamassa meidän juhlistavan lasten leikkikentällä. No kappas hei, siellähän ne spuget aina istuu.
Matkan piti jatkua siitä toiseen puistoon, mutta paikkallisen baarin ohi käveltäessä mun nimeä huudettiin. Onneksi ei sentäs baari itse vaan isäni kavereineen. Kävelinkin kaverini kanssa terassille juomaan yhdet, ennen varsinaista puistoilua. Mulla se yks ei tosin jäänyt ainoaksi, koska shotteja ja paukkuja ilmestyi pari brikallista pöydälle :D
Päästyämme uuteen puistoon, olimme siellä ehkä kymmenisen minuuttia. Teimme parit köyhän miehen shotit (suoraan suuhun ainesosat, koska ei ollut mukeja) kunnes neronleimaus iski: Lähdetään uudestaan baariin! Muutama ihminen seurueeseen mukaan ja eikun menoks. Meno oli kovempaa kuin F1-formulakilpailun formulat kulkivat! Tuttuni tarjosivat minulle juomista moneen otteeseen. Pari viimeistä mustikkashottia ja viinapaukkua taisi olla vähän liikaa, koska filmi on mennyt aika hyvin poikki.
Olin saanut kyydin jossain vaiheessa Kouvolaan, tiedä sitten mihin asti olimme päässeet :D Automatkan muistikuvat ovat täysi nolla ja jossain vaiheessa taisin oksentaakin. Jotenkin ihmeen kaupalla, tai sitten ihan vain autokyydillä pääsin kaverilleni nukkumaan. Join pari lasia vettä ja oloni parantui heti. Selkenin ja pääsin turvallisesti nukkumaan :D Aamullakaan ei ollut huonoa oloa taikka päätä särkenyt. Toisaalta ihan hyvä vain, sillä lupauduin menemään yhteen töihin.
Jalkojen järkyttävistä mustelmista ja haavoista päätellen, olin onnistun jälleen rypemään jossakin. Jalkapöytäni oli pari päivää todella kipeä, sillä joku iso läski mies tallasi kunnolla sen päälle baarissa. Kaikista naarmuista ja muistin menetyksistä huolimatta päättärit olivat parhaimmat tähän mennessä! Odotan
Minä en tiedä, mitä tai ylipäätään miksi haluaisin puhua. Tämä loppukevät/alkukesä on ollut niin huikeeta, minä lupasin itselleni uutena vuotena, että tänä vuonna haluan elää ja kokea. Ryvin pohjalla viime vuoden henkisesti, etten halunnut kokea sitä enää uudelleen. Olen pitänyt lupaukseni, kertaakaan en ole katunut.
Minä olen nyt vain niin sekasin tämän hetkisestä tilanteesta, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Aivot lyö vain tyhjää. Kaikki on vaan paljon helpompaa tehdä, kun ei ajattele. Mutta jälkeepäin, kun pyörittelee näitä asioita, tulee väkisin mietittyä, mitä helvettiä minun pitäis tehdä...
Hei hetkeksi vielä jää
Me molemmat tiedetään
Ettei einiin, ei tän pitänyt mennä niin
En mistään tahtonut ottaa kii, mut sit mä törmäsin enkeliin
Ei tän pitänyt mennä niin, aiemmin mä juoksin silmät kii
Mut sit mä törmäsin enkeliin
Se oon yleensä mä joka tulee ja menee
Menee sen mukaa mitä ikin tuleeka etee.
Mut tätä mä en nähnyt vaan tulevan
Niin upeaa, etten kelannu mihin rupean
Ku eka halusin vaa päätä, sit mä halusinki jäädä
Niin oikein, et tuntuu jo väärält.
Myrskyn silmäs mä mietin mitä mä teen täällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti