Hyvyydel ei saavuta kunniaa

Mikä postaustauko taas! Ei yhtään hyvä... Pitäis varmaankin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa laiskottelu kokonaan.
Syyslomankin aikana olen vain imuroinut alakerran talostamme ja pyyhkinyt pölyt. Siinä on saavutukseni tältä syyslomalta. Toisaalta, miksi syyslomalla pitäisi mitään raatamista tehdä? Kerrankin saa vain nauttia ja olla kotona.
Okei, olenhan minä ollut viime lauantaina suskulla yötä, maanantaista keskiviikkoon pikkuserkullani yötä ja eilisen päivän melkein kokonaan äitini ja pikkuveikkani kanssa liikkellä. Ja sitä pirun mopoakin olen saanut työnnellä torstaina, kun se jätti tielle.. Ainoa lohtu siinä on, että jouduin työntämään _vain_ 3,5 km enkä sentäs kuutta kilometriä.

Kai mussa on liikaa tunnetta,
Nykymaas sitä ei juurikaan tunneta,
Eikä tunteita punnita,
Ja hyvyydel ei saavuta kunniaa.
Sun pitää repii kaikki mitä saat mitä vaan,
Ja kaikki otetaan mitä jaat, mitä jaat.
Ja mitä jää käteen, sen hölmöstä ilmeestä naamassa näkee.