My day

Tämä aihe oli kauhean vaikea käsittää, mutta yksinkertaisesti minun päiviäni on ehdottomasti silloin, kun minulla menee hyvin ja tiedän osaavani ja olevani hyvä jossain. Silloin elämä hymyilee ja kaikki loistaa hyvin ja minulla riittää energiaa viikoiksi eteenpäin. Toki niitä kiukku-päiviäkin on, mutta se kiukutus kestää sen hetken kun se tulee ja lähtee melkein yhtä nopeasti poies. Silloin syntyy ihania muistoja, jotka masennus-päivinä antaa hymyn huuleen ja paremman mielen. Välillä ihan pienikin kaunia ele voi antaa piristystä päivään!

Mutta, minun päiväni eilen  meni näin (jos ajattelen loogisesti tämän aiheen, niin se voisi tarkoittaa tätäkin tapaa kirjoittaa minun päiväni-aiheen) :

00.00 Olin syömässä Keitaalla Suskun kanssa juustohampparit ja ostamassa meidän juhlijoille makkaraa.

00.30 Saavumme mopedilla kotiin ja joudumme samantien vahtimaan taloa, kun osa porukasta lähtee uimaan.

00.30-02.00 Katsomme FC Venuksen ja vahdimme taloa.

02.30 Hipsimme yläkertaan aikomuksena käydä nukkumaan, mutta siitä hirveämmin tullut mitään.

03.00 Pyörin sängyssä, kun ei väsytä, havahdun alakerran bileiden ääniin: "Mulla on nälkä, tehää jotain syötävää. Joo, tehää hei pitsaa. Hyvä idea, missä ainekset ovat?"

03.05 Menen alakertaan katsomaan saako kaverit tehtyä oikeasti sitä pitsaa. No, sehän näytti sujuvan erittäin hyvin, joten menin ulos istuskelemaan parin kaverin kanssa ja odottelemaan pitsan valmistumista.

03.45 Syön erittäin hyvää pitsaa, erittäin hyvää sen valmistus-aineisiin nähden meinaan. Pohja oli kohotettu leivinjauheella, pohjalle oli laitettu ketsuppia, tonnikalaa, leikkelemakkaraa ja juustosiivuja. Oli ihan jees pitsaa, vaikka kuulostaa melko yököttävältä. =)

04.00 Kömmin yläkertaan omaan sänkyyni nukkumaan.

08.00 Heräämme Suskun kanssa, pukeudumme ja pakkaamma tavaroita ja lähdemme Suskulle.

08.33 Olemme perillä ja nauramassa sohvalla olevalle nukkujalle.

09.00 Aamu-uinti

10.30 Töihin

17.00 Pääsen töistä

17.15-18.45 Paskan puhumista ja jutustelua Veeran kanssa meillä, sekä jäksy-kakun syöntiä.

18.45 Mopo hurahtaa käyntiin, suuntana Suskulle.

18.45 --> Saunomista, uimista, makkaran syöntiä, korttitemppuja yms. hauskaa kivalla porukalla, kivat sauna-pippalot oli :)

Ja loppu meneekin tämän päivän puolelle :D

Tässä nyt jotain, mitä sain aiheesta kyhättyä, tätä oli hauska tehdä, etenkin tuota listaa, mitä päivääni kuului eilen. Sydäntä lämmittää vieläkin eilinen, kun oli niin kivaa sellaisten kavereiden kanssa, joita pitkään aikaan ollut nähnyt. Oli ihan ikimuistoinen ilta!

Tänää otetaan ilo irti vapaapäivästä hohoijjaa!

Huhuh, että on ollut menoa ja meininkiä nyt pari viikkoa niin paljon, etten ole ehtinyt tänne kirjoitella! Ehkä se ensi viikolla laantuisi, sillä minulla alkaa kesäloma! No okei, minulta vain päättyvät työt tämän viikonlopun jälkeen ja saan huilia kunnolla ennen koulun alkua. Ja sitten onkin muutto edessä, jota en melkein malta odottaa, että pääsee sisustamaan oman huoneen :)

Mutta tänään on aika purkaa paineet ja tehdä juuri mitä mieli tykkää. Tulee nasta viikonloppu!

Rakkautta on monenlaista

Eilen olisi ollut aiheena mitä olen syönyt tänään, mutta töiden ja muiden kiireellisten juttujen takia en ehtinyt sitä loppuun asti kirjoittaa. Aloitin tekstin kolme kertaa, mutta yhteisen koneen takia, jouduin aina väistymään. Päätin, etten kirjoita eilistä aihetta, vaan jatkan tämänpäiväisestä, eli mitä rakkaus on?

Mielestäni rakkaus on, kun välittää, luottaa ja uskoo rakkaaseen. Se voi olla myös rakkautta ruokaan tai johonkin asiaan, jolloin pitää siitä asiasta erityisesti, joka saa sydämen ailahtamaan, kun joku ottaa sen asian puheeksi. Omasta rakkaudesta pitää osata puhua rehellisesti, jos joku kysyy rakastamastasi asiasta, tajuat kertovasi juuri ne jutut, joita rakastat.

Vaikka vihaisit jotakuta, voi hänessä olla piirre, jota rakastat. Jos pystyt tämän asian myöntämään, kertoo se mielestäni ihmisestä paljon; hän osaa puhua totta, hän ei peitä todellisia tunteitaan, hän osaa olla oma itsensä ja seisoa siinä kannattelemassa vahvaa itsetuntoa. 

Rakastumisella ja ihastumisella voi olla vaikeasti erottuva raja. Voit rakastua ihastumisen tunteeseen, kuinka vatsassa tuntuu hassulta ja sillä tavalla, jonka takia ihastut helposti. Tai voit rakastua oikeasti, jolloin et tiedä miltä sinusta tuntuu, vaan menee hetken, ennen kuin tajuat olevasi rakastunut.

Itse olen huomannut olevani ihmisten suhteen tuota miettivää puolta, kun taas esineissä ja muissa asioissa tuota ihastuvaa sorttia. Myös hevosten suhteen olen enemmän miettivä, sillä hyvin harva hevonen saa minut rakastumaan itseensä, vaikka kokisin onnistuvan täydellisesti sen kanssa jossain asiassa. Kuitenkin minulla on kaksi ponia, joista välitän ja rakastan oikeasti. Hevosia joista pidän, on jonkin verran. Niissä on omat piirteensä, joita rakastan.

Rakkaus ei aina satu, vaan sen tuottamat tunteet, ikävä ja kaipaus sekä muistot. Rakastamisen pimeä puoli on menettäminen. Mitä tapahtuu kun menetän sen kaikein rakkaimman? Miten jaksan elää ilman sinua? Se sattuu niin vietävän paljon, tuntuu kuin vanhenisit ja kuihtuisit henkisesti, ehkä fyysisestikkin todella paljon.

Silmäni haluan sulkea,
mutta en voi unohtaa.
Minä tiedän,
mutta sitä ei voi pyyhkiä pois. 

 

Olen joutunut menettämään rakastamiani asioita liiaksikin. Olen koittanut aina laittaa ne asiat sivuun ja koittaa jaksaa eteenpäin. Minulle on käynyt niin, että jossain vaiheessa ne asiat ryöpsähtävät niskaani kaksinkertaisella voimalla, jolloin itken tuntikausia, olen päiviä ihan jossain muualla kuin tässä maailmassa, koitan olla normaali itseni. Olen oppinut, että ne asiat pitää käsitellä heti, kun rakastmasi asia särkyy. Jos näitä asioita pitää liian kauan harteillaan, ne tulevat kaksinkertaisella voimalla takaisin.
Välillä vieläkin, kun mietin rakastamaani asiaa, saattaa kyynel vierähtää poskelleni. Sitten muistelen kaikkia niitä hyviä muistoja, joita jäi jälkeen. Silloin ne muistot näyttävät erityisen kauniilta ja niistä tulee erittäin rakkaita. Näitä muistoja et voi menettää, se on yksi rakkaus, jota et voi menettää.

Siinä olla halusin. Kyynelein valuvin.
Sun lähellä. Enkä missään muualla.
Anna mulle sun kanssas vielä hyviä hetkiä,
pitkiä, ikumuistoisia retkiä.

 

 

Mistä äidit oppivat kaikki ne asiat joista he varoittivat tyttäriään?

Eli tämänpäiväisen aihe olisi vanhemmat, hmm, mielenkiintoinen aihe, aika vaikea, mutta yritetään.

Vanhempani ovat olleet yhdessä 21-vuotta, aika kauan mielestäni. Äitini täyttää tänä vuonna 41 vuotta ja isäni on nyt 47-vuotias. Äiti sai minut, kun hän oli 25, mutta täytti vuoden lopussa 26.

Jos nyt kertoisin ensin äiskästä jotain. Eli hän on siis 40 vuotta, vaikkei monen mielestä sen ikäisetä näytä. Hänellä on hyvä huumorin taju ja ei ole mitenkään vanhanaikainen. Äitini pukeutuu ihan normaaleihin vaatteisiin, jotka eivät hirveämmin erotu joukosta. Luonteeltaan hän on ystävällinen ja avoin. Johtunet pitkälti varmaan siitä, että hän on työskennellyt kaupan alalla melkein koko ikänsä. Tälläkin hetkellä hän on töissä Abc:lla.
Äiti harrasti nuorena ratsastusta, ja niin hän harrasti kanssani myös niin pitkälle, kunnes sai nuorimman sisarukseni, joka on nyt pikkaisen vajaa 3 vuotta. Äiti harrastaisi kyllä ratsastusta, mutta aika hänellä ei oikein riitä. Mutta äiti on ihana, kun hän ymmärtää ja antaa minun elää niin kuin nuori :)

Iskäni on nyt 47-vuotias. Ulkonäkö hyvin paljon tälläinen: Kalju ja aika karski. Iskä on ammatiltaan yrittäjä ja hänellä on oma firma. Iskä rakentaa kattoja ja sen sellaista. Hän on myös valmentaja. Ei kuitenkaan minkään ratsastus-lajin. Kunpa olisikin! Olisin varmaan kolmannessa taivaassa! Mutta jos ihan maan pinanlle palattaisiin. Isäni ei harrasta oikeastaan mitään, välillä saattaa jousella ammuskella. Ainakin hän haaveilee matkustelusta asuntoautolla. Yhdessä vaiheessa vene olisi ollut kiva. Kai se ois vielki, mutta iskällä on samanlainen tapa kuin minulla, haaveilla kaikennäköisestä.

Yhteenveto vanhemmistani: Ihania, ymmärtäväisiä ja parhaita!

Rakkauden ensi huokaisu on järjen viimeinen. -Ensirakkaus

Kai se ensimmäinen rakkaus oli eskarissa. Eihän silloin voi periaatteessa olla rakastunut vaan ihastunut, mutta kai sitäkin voi kutsua esirakkaudeksi :').
Olin tuntenut tämän pojan ihan syntymästäni asti, sillä molempien äidit olivat hyviä ystäviä. He saivat myös samoihin aikoihin esikoisensa. Meistä on joitakin kuvia kuvakansioissa, joissa leikimme yhdessä alle yksi-vuotiaina. Ensimmäiset muistikuvat ovat tästä pojasta kyllä vasta eskarissa, kuten pusuhippa, jolloin pussasin tätä poskelle kiipeilytelineessä. Sen jälkeen roikuin pojassa melkein joka ikinen ulkoiluaika. Sen enempää en oikein muista tästä pojasta eskariaikoina, ykkösluokalta muistan vähän enemmän. Menimme samalle luokalle ykkösellä, mutta jo ykkösluokan loppupuolella tämä poika oli minulle enää kaveri. Istuimme ykkösluokalla jonkin verran vierekkäin tunneilla.
Olemme yhä kavereita, muttemme liiku samoissa porukoissa ja silleen. Aina jos jostain syystä olemme samassa paikassa, juttelemme silloin aika paljon. Meidän kohdalla kaveruus on säilynyt, vaikkemme liiku toistemme seurassa.

Ensirakkautta on vaikea mielestäni selittää, sillä sehän voi olla ihmiseen, lemmikkiin tai johonkin muuhun asiaan. Esimerkiksi itse rakastuin hevosiin välittömästi, kun niiden kanssa aloin touhuilla. Samoin kissoihin rakastuin lemmikkieläimenä ensimmäisenä. Yhtä hyvin oisin voinut rakastua samantien koiriin, jos ensimmäinen lemmikkini olisi ollut koira.
Kerron kuitenkin, miten ensirakkaus syntyi eläimiin.

Olin n. 4-vuotias, kun isi otti meidät lapset mukaan ja lähdimme käymään jossain isin työkaverilla. Jäimme autoon odottamaan, kun isi sanoi, ettei mene kauaa. Kun hän tuli, hänellä oli mukanaan oranssi postin muovilaatikko, jossa oli viltti päällä. Meitä käskettiin olemaan koskematta laatikkoon koko automatkaan. Yhdessä vaiheessa kuitenkin viltin reuna alkoi nousta ja sieltä tuli esiin vuoden ikäinen kissa. Riemusta kiljuen huusin isille kuinka ihana se on ja onko se oikeasti meidän kissa. Tämä kissa, Mikko nimeltään, tuli heti kyhnäämään minun syliini, enkä voinut olla erossa siitä.
Kotiin päästyämme isi kuitenkin laittoi kissan takaisin laatikkoon ja vei sisälle. Mikko kuitenkin karkasi heti laatikosta ja oli kaksi päivää piilossa, kunnes se tuli yhden hyllyn takaa esille. Mikko-kissasta tuli heti minun lellimä. Se notui leluja, kun sille heitti niitä ja rakasti olla sylissäni.
Mikko jäi kuitenkin vuoden päästä tulostaan auton alle ja kuoli. Sen jälkeen kesti joku vuosi, kunnes rakas kissani, Numminen, saapui taloon.

Tämä kuva on Tet-jaksoltani, jossa olen paikan hurjan vahtikoiran Sergein kanssa. Ps. Tsekatkaa panta ;)

Day 1 -Myself

Eli minä olen 16-vuotias Kymenlaaksosta. Perheeseeni kuuluu vanhemmat ja kolme sisarusta lisäkseni. Omistan myös 12-vuotiaan kissan, Nummisen.

Ulkonäöltäni olen 163cm pitkä, brunette  kikkarapää. Silmälasitkin löytyy. Meikkaan yleensä melko kevyesti, arkipäivinä en ollenkaan, jollei ole mitään ihmeellistä. Viikonloppuisin meikkailen jonkin verran, riippuen onko jokin tapahtuma tiedossa. Hiuksiani pidän yleensä ponnarilla, tasaotsis tai pinneillä päälaelle laitettuna. Vaatteissa olen melko monimakuinen. Pidän rennoista vaatteista, en omista mitään kalliita merkkivaatteita.


Harrastuksiini kuuluu ratsastus. Pyöräilen paljon, muttei sitä harrastukseksi voi sanoa, sillä mopoon pitää vaihtaa ketjut, joten joudun pyörällä kulkemaan. Käyn ratsastamassa ratsutalli Uusmattilassa sekä silloin tällöin kaverillani, jossa ratsastan 6-vuotiaalla issikkatammalla Dumballa. Olen myös kisannut, mutten kovin suurella menestyksellä. Esteissä olen luokissa 60-70cm ja koulua olen kisannut yhden pollux-luokan verran sekä HeC-tason, joissa sijoituin yhdeksänneksi jaetuilla sijoilla. Olen menossa tässä kuussa rataestekurssille Uusmattilaan, saas nähdä kuinka paljon opin siellä =)

Jos luonteestani kertoisin jotain, se olisi samaan aikaan tasainen ja ailahteleva. Isäni on sanonut, että minulla on ollut uhma-ikä pienestä pitäen :D Jos suutun, niin suutun ihan kunnolla, silloin huudan ja päästän suustani ihan mitä päähäni pulkahtaa. Ja se tapahtuu vain silloin, kun tosissani suutun. Muuten olen melko positiivinen ja iloinen. Kaverini ovat sanoneet usein, etteivät ole koskaan nähneet minua masentuneena, hymyilen koko ajan ja olen pirteä. No, voi sen niinkin ottaa, jos ei ole ollut seurassani 24/7 ja herätä minua kesken unien. Pidän hymyilemisestä sekä puhumisesta. Saatan puhua ihan vain sen takia, että on kiva puhua.


Syksyllä lähden opiskelemaan lukioon ja menen asumaan mummilleni kouluviikoksi. Tänään ostin jo pussilakanan ja aluslakanan :) Koulussa olen melko hyvä, keskiarvoni oli 8.9. En hirveämmin "panosta" opiskeluun, jos viitsisin olisi keskiarvoni varmasti yli 9. Minulle riittää, kun on keskihyvä koulussa ja itse on tyytyväinen.

Isona haluaisin olla poliisi, mutta se on kovin rankan kuuloista. En ole vielä ihan varma kiinnostaako minua lukea eläinfysioterapeutuksi tai klinikkaeläinhoitajaksi. Eläinten kanssa kuitenkin haluaisin puuhastella, mieluiten hevosten kanssa. Oma maatila olisi ihana, mutta se ei nykypäivänä kannata hirveästi. Mutta saas nähdä kolmen vuoden päästä, mihin jatkan.

Tekemättömälle tekemistä

Päivä 1 – Esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus

Päivä 3 – Minun vanhempani

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu

Päivä 11 – Sisarukseni

Päivä 12 – Käsilaukussani

Päivä 13 – Tällä viikolla

Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?

Päivä 15 – Unelmani

Päivä 16 – Eka suudelmani

Päivä 17 – Mieluisin muistoni

Päivä 18 – Mieluisin syntymäpäiväni

Päivä 19 – Kaduttaa

Päivä 20 – Tässä kuussa

Päivä 21 – Toinen hetki

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään

Päivä 25 – Ensimmäinen

Päivä 26 – Pelkään

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Päivä 28 – Ikävöin

Päivä 29 – Tähän pyrin

Päivä 30 – Soittolistallani

Päivä 31 – Viimeinen hetki

 

Eli päätin aloittaa tälläisen "päiväkirjan" huomisesta alkaen. On kauhean vaikea kirjoittaa mistään erikoisista asioista, ellei aihetta ole annettu. Ainakin omasta mielestäni. Päätin siis helpottaa itse itseäni ja selailin blogeja ja löysin yhdestä blogista sitten tälläisen aihepäivyrin kuukauden päiviksi. Joten tekstiä pitäisi tulla ainakin kerran päivässä.

Kuvia lauantain shoppailureissusta tulee joku päivä, kun on ollut aika kortilla töiden sun muiden sellaisten takia. Ja huomennakin pääsen ehkä shoppailemaan, joten sitten tuleekin ekstrapaljon kuvia :)

Tää on sitä laiffii!

Tämä viikko mennyt tosi nopeasti, etten ole edes ajankulua kunnolla huomannut! Tiistaina menin yökylään kaverini serkulle kaverini kanssa, koska olimme koiravahtina. Vietimme piitkästä aikaa mukavaa koti-iltaa, syöden hyvää ruokaa ja katsoen Bridget Jones-elokuvia. Loppuviikosta menin perjantaina vielä töihin ja se olikin tilipäivä, niin olihan sitä pakko päästä heti lauantaina tiliä törsäämään :)

Lauantai-aamusta lähdin kaverini kanssa äipän kyydillä Lahteen, jossa sitten kävimme ensin syömässä Hesessä. Löysin paaljon kivoja vaatteita, kuten sanomalehtihousut ;D Äitini osti minulle myös vihdoin viimein sen kauan-toivotun synttärilahjan,eli nahkatakin. Vaikkei sitä vielä näillä säillä tarvi, tuurillani syksyllä en löydä taaskaan sitä takkia mistään. Mukaan kaupoilta tarttui seitsemän uutta Herbina-tuotetta, pinkki seepraraitainen minisuoristin, hiuspinnejä, -ponnareita, -harja ja -panta, kajaali, korviksia, vaatteita, sukkia, hajuvesi sekä lämpösuoja hiuksiin. Nytpähän on ainakin kaikkea yleishyödyllistä ja tarpeelliista tavaraa :)

Illalla menin sitten kaverini anssa Haavistolle kylätansseihin :') Oli ihan mukava ilta ja yö...
Mutta jos huomenna lisäisin uusista tavaroistani vähän kuvia, joten tämä postaus jää nyt sitten kuvattomaksi ja melko värittömäksi.

I love walking in the rain, because then no one know's I'm crying

Järvi, mökki ja grilli, siitä juhanus koostuu, ainaki minun juhannus koostui. Hyvää seuraa, paljon musaa ja paskaa läppää :D Okei, nauroin varmaa eniten kuin koskaan, olin ilosempi kuin pitkiin aikoihin, minulla oli oikeesti tosi hauskaa. Yksi juhannus jälleen kerran, jonka muistaa varmaan pitkään. No, jos jätetää pari sivuseikkaa huomioimatta, niin muistaa tuostakin juhannuksesta muutakin kuin juorukerhon partsil ja yöuinnin sekä kylmässä saunassa juoruamisen =)

Jaksaisin kuunnella Jukka Pojan Mielihyvää biisiä, kun siitä tulee haikea olo, ja tuntuu tämäkin elämä hyvältä. Vaikkei tätä ole kuunneltu oikein missään, tulee biisin sanoista mukavia muistoja mieleen tuhottoman monta.

''Mielihyvää, iloa ja nautintoa...
En aio sua omistaa, vaan elämääsi somistaa,
Niinkuin enkelit tekee
Mä haluun antaa mielihyvää, lisää lempee sun päiviin
Anna mun nostaa sut pilviin, sillä enkelit tekee niin.''
 
Eilen lähdin Padasjoelle lapsenvahdiksi pikkuserkkuni kanssa. Onneksi siellä oli uimaranta noin 500 metrin päässä. Oli meinaan aika kuuma. Tänään ennen lähtöämme me teimme itsellemme "mehucoktailit", jossa oli jäämurskaa seka mansikkaraparperi mehua ja lasissa sokerireuna. Oli vähän luksus-fiilis ja jutut lens ;) Onneks sellasestakii saa palkka.